Kun oopperassakin pitää pelätä – vai pitääkö?

Helsingin Sanomat (28.9.) otsikoi tosi rämäkästi Berliinissä toimivan Deutsche Operin johdon päätöksen perua Mozartin Idomeneo-oopperan näytökset. Otsikko Ooppera häpäisi itsensä todella hyppäsi silmille pääkirjoitussivulta.

Perumisen syy oli oopperan loppunäytös, jossa nimihenkilö heiluttelee jumalhahmojen irtileikattuja päitä. Ohjaaja on niputtanut samaan joukkoon kreikkalaisten Poseidonin, kristittyjen Jeesuksen, islamilaisten Muhammedin ja Buddhan. En tiedä ohjaajan aivoituksia, mutta tuntuisi luontevalta olettaa hänen halunneen rinnastaa kaikki suuret uskonnot toisiinsa.

Johdon päätöksen tekee kiinnostavaksi se, että sama esitys pyöri näyttämöllä jo vuonna 2003, mutta silloin se ei suuremmin herättänyt kummastusta. Mutta nyt oopperan johdon oli vallannut pelko siitä, että he aiheuttavat samanlaisen tai ainakin samantapaisen reaktion kuin tanskalaisen Jyllands Postenin taannoiset pilapiirrokset. He eivät halunneet loukata islaminuskoisia millään muotoa.

Tilanne kuulostaa jossain määrin tutulta. Siinä on samaa kuin suomalaisessa itsesensuurissa Neuvostoliitoin voimain päivinä. Pitää olla äärimmäisen varovainen, ettei suuri naapuri vain suutu tai loukkaannu tai molempia.

Meillä pelko oli enimmäkseen poliittista laatua ja sitä oli pohjustettu historian karvailla kokemuksilla. Berliiniläisen oopperan johto todennäköisesti pelkäsi väkivaltaista hyökkäystä, joka pahimmassa tapauksessa olisi terrori-isku.

Mutta pitääkö islaminuskoisia pelätä todella tällä tavoin?

Miltä mahtaa tuntua maltillisesta muslimista, joka kuulee että eurooppalaiset peruuttelevat kulttuurilaitoksiensa näytöksiä heikäläisten ääriryhmien takia?

Ehkä oopperan johdon reaktio paljastaa paitsi kohtuuttoman pelon, myös jotain eurooppalaisten suhtautumisesta muihin uskontoihin. Vanhojen kreikkalaisten merenjumalaa Poseidonia ei enää kukaan nousisi puolustamaan, mutta Jeesuksen pään heilutteleminen näyttämöllä voisi hyvinkin loukata kristittyjä. Silti kukaan ei tainnut sitä tehdä. Buddhalaisuuden vissi rauhanomaisuus suojannee heitä äkkireaktioilta.

Ilmeisesti islam mielletään näistä neljästä kaikkein ärhäkimmäksi uskonnoksi. Ei eurooppalaisten silti pidä ryhtyä vahtimaan mielessään, mitä kaikkea äkkiväärimmät muslimit saattaisivat tehdä. Jos päämääränä on rinnakkaiselo, nöyristeleminen ei ainakaan siihen suuntaan vie.