Selviytymättömyys ei myy

Siitä lähtien kun ihmisiä alettiin pudottaa pois työelämästä, selviytymistarinoille on tullut yhä enemmän kysyntää. Aina ei tietenkään tarvitse olla kyse työstä ja sen menettämisestä. Tärkeintä on, että oli katastrofi miten massiivinen tahansa, ihminen kuitenkin nousee jaloilleen ja jatkaa elämäänsä edes suhteellisen valoisin mielin.

Tämä perusmalli on iskostunut varsin syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan ja siitä seuraa, ettei huonosti päättyneitä tarinoita saa kertoa ainakaan julkisesti. Nehän masentavat kuulijaa/lukijaa/katsojaa. Ne eivät myy.

On tietysti totta, että ihminen tarvitsee toivoa. Sitä tarvitaan erityisesti silloin kun oma elämä on enemmän tai vähemmän epävarmaa tai onnettomuuksien murjomaa. Toivo antaa elämälle tarkoitusta ja se luo perspektiiviä erityisesti tulevaisuuden suhteen.

Nykyinen elämisen malli, jossa työ on ihmisen arvon ratkaiseva mittari tuottaa monille ahdistusta. On työvoiman supistuksia, yritysmyyntejä, fuusioita, irtisanomisia ja ennen kaikkea pätkätöitä. Kaikki on suhteellisen hyvin niin kauan kuin uusi työ löytyy säädyllisen ajan sisällä, mutta jos väliaika venyy, ihmisen ylle alkaa langeta epäilyksiä. Juokohan se liikaa, käyttääkö jotain aineita, onko jo kokenut loppuun palamisen, eikä toipunut siitä? Elämä jatkuvan pienen epäluulon alla on varsin kuluttavaa. Siinä selviytyvät oivallisesti vain ne, joilla on rikkumaton luottamus omaan erinomaisuuteensa, ja jotka osaavat myydä itsensä.

Vierellä vaaniva riski leimautua luuseriksi on monille todellisuutta vieläkin. Luuseri on ihminen, joka ei ole selviytynyt, vaan niin sanotusti hävinnyt. Hän on voinut antaa periksi liian suurien paineiden tai liian monien vastoinkäymisten alla. Meillä kaikilla ei ole optimistista taistelijan luonnetta, vaan pettymysten sietokyvyn raja voi tulla nopeastikin vastaan.

Nämä ihmiset muuttuvat näkymättömiksi, koska he ovat monien mielestä niin masentavia. Heistä tulee tilastojoukkoa, josta yksilöt eivät erotu. Heistä tehdään yleistyksiä ja heidän kohtalonsa on vajota ikäryhmiksi mm. sairastavuus-, työttömyys-, lääke- ja alkoholitilastoihin. Tilasto ei kerro oikeista elävistä ja kokevista ihmisistä.

Vaikka heidän joukossaan olisikin niitä, jotka räpiköivät siipirikkoina rannalle elämän myrskyävältä mereltä, he eivät ole niitä selviytyjiä, joita tämä aika kaipaa.

He ovat vain hengissä – toistaiseksi.