Työstä ja taistelusta

Tein muutama päivä sitten FB-päivityksen juuri nyt kuumasta aiheesta eli poliittisista lakoista. Hairahduin suhtautumaan kriittisesti julkisen sektorin ärhäkkyyteen pienten yritysten irtisanomisia vastaan.

Yksinkertaisuudessani kyselin, miksi asia saa heidät liikkeelle, koska eihän ehdotuksessa ole kyseessä julkisen sektorin yksiköistä. Ei niistä käsittääkseni olla irtisanomassa ketään. Sitä paitsi julkisen sektorin väen palkat tulevat budjeteista, eivät yrityksiltä.

Tein muutaman yksinkertaistuksen liikaa ja sain tosissaan lunta tupaan.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että virheet, epätarkkuudet ja mahdolliset väärinymmärrykset oiotaan. Sellainen kuuluu toimittajan tavalliseen arkeen.

Yllätyin siitä, miten topakasti minua ojennettiin. Olen sentään entinen ay-aktiivi ja ollut työpaikan osaston työsuojeluvaltuutettu vuosikausia.

Mitä ajattelussani oli niin muuttunut? Vai olenko jäänyt ajastani jälkeen?

Olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on sukupolvien välinen ajattelutavan ero.

Nykyisin työssä olevien ei ole tarvinnut ainakaan julkisesti luopua kovin paljosta. Sen sijaan me ”setien” sukupolvi eli sodanjälkeiset sukupolvet ajattelemme eri tavalla siitä, mistä voi tai pitää luopua.

Meille pakkoluopuminen on ollut todellisuutta, nykysukupolville ei. Molempiin luopuminen sattuu, mutta tunnetason reaktiot ovat erilaisia.

Kasvoimme maailmassa, jossa ihmisten menetykset saattoivat olla todella suuria. Koti oli jäänyt rajan taakse, perheestä oli kaatunut miehiä tai vammautunut loppuiäksi, sota oli järkyttänyt kaikkien elämää.

Vastoinkäymisten tai luopumisten edessä ei voinut tehdä muuta kuin ottaa ne vastaan. Vaikka miten olisi tehnyt mieli löytää syyllinen tai vastuullinen, sellaista ei ollut. Luopumisiin oli suostuttava halusi tai ei.

FB:ssä kiertää JHL:n tekemä lista Sipilän hallituksen leikkauksista vuosina 2015-2018. Se kertoo mielestäni melkoisesta katkeruudesta. Saavutetuista eduista ei haluttu luopua ja nyt ”kamelin selkä on katkennut”.

Sinne päätyneistä leikkauksista valtaosa kohdistuu budjettivaroista kustannettuihin tukiin ja etuuksiin kuten odotettavissa olikin.

Mistä muusta hallitus leikkaisi kuin sen käytettävissä olevista rahoista?

/www.jhl.fi/wp-content/uploads/2018/10/sipilan-lista-flaieri-uusi.pdf