Tunnustuksellista vai humanistista opetusta?

Teologisen tiedekunnan edessä näyttäisi joidenkin vuosien päästä olevan klassinen ”harakka tervatulla sillalla” –ongelma.
Kun pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu ja kun nokka irtoaa, pyrstö on taas kiinni tervassa.

Kerran oli aika, jolloin teologia oli kaikkien yliopisto-opintojen perusta, mutta se on kaukana takanapäin.

Nyt ollaan pääsemässä siihen, että ilmeisesti yhä useammin ryöpsähtää käyntiin keskustelu siitä, onko teologialla oikeaa asemaa yliopistossa. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Erkki Tuomioja, joka avautui näkemyksineen asiasta Skpsis ry:n 20-vuotisjuhlassa Helsingissä.

Jos tiedekunta pitää tiiviisti kiinni yliopistollisesta statuksestaan, sitä uhkaa vaara tulla jossain vaiheessa osaksi humanistista tutkimusta. Sinne uppoavat mukavasti nyt jo siellä oleva uskontotiede, hepreaa ja kreikkaa kielinä koskevat tutkimukset, samoin tekstikriittinen tutkimus. Kirkkohistoria on selvä tapaus eikä etiikallakaan taida olla suuria vaikeuksia mahtua humanistiseen shapluunaan. Ja varmaan systemaattinen teologiakin löytää sieltä jossain vaiheessa kotinsa, vaikka sen metodin opetettiin aikoinaan olevan varsin omaperäinen. Liekö enää?

Jos taas teologinen opetus siirrettäisiin jonkinlaisiin kirkon koulutuskeskuksiin tai pappisseminaareihin, niin ei varmaan kestäisi kauan kun sellaisia olisi ainakin kaksi, jollei sitten siinä ainoassa olisi menossa kova opillinen ja näkemyksellinen kiistely.

Siinäpä sitä sitten ollaan.

Kotimaa-lehdessä kansanedustaja Ilkka Kantola vetosi varsin perustellusti siihen, että kirkon monien työntekijöiden yliopistokoulutus tekee heistä suhteellisen maltillisia. Se taas suojelee kirkkoamme fundamentalismilta. Näin voi hyvinkin olla.

Tosin tämänkertaisen kahakan aiheuttaja, kansanedustaja Erkki Tuomioja ei pidä tätä syytä missään tapauksessa riittävänä kouluttaa kirkon työntekijöitä yliopistoissa.

Jos minua jokin asia jaksaa perusteellisesti keljuttaa, se on monien tunnettujen henkilöiden tietämättömyys esimerkiksi kirkon ja valtion suhteista tai uskonnonvapauslain sisällöstä.

Erityisesti monet vihreät ovat kunnostautuneet tietämättömyydellään.

Ei siitä kovin kauan ole kun silloinen kansanedustaja Inari Krohn paheksui yritysten maksamaa yhteisöveroa. Luulisi kansanedustajan yleissivistykseen sentään kuuluvan, että yhteisövero on kokonaisuudessaan mennyt valtiolle vuodesta 1993. Kerääjä on sitten jakanut yhä pienenevän osuuden kunnille ja murusia kirkolle. Nyt nämä murut ovat 1,67 prosenttia yhteisöveron tuotosta.

Samaan tietämättömien ryhmään päätyy Erkki Tuomiojakin. Lieventävä asianhaara lienee, että jos usko ja kirkko eivät kiinnosta, ei niitä koskevia tietojakaan tunnu tarpeelliselta päivittää. Siitä sitten seuraa mitä oudoimpia möläyksiä.

Mistähän muusta yhteiskunnan alueesta kuin kirkosta saisi yhtä huoletta tunnustaa olevansa tietämätön ja silti lausuilla reippaita mielipiteitä.

Eipä tule mieleen.