Ristiinnaulittuja Galleria Anhavassa

Kyllä Hesarilla vaikutusta on.

En muistanut, miksi, mutta muistin että täytyy mennä Anhavaan, koska näyttelyarvio oli niin kiinnostava.

Galleria Anhavassa oli Henry Vuorila-Stenbergin näyttely, jossa oli vain yhdeksän suurta työtä.

Ensiksi: lähes kaikki oli myyty. Hintataso jotain 12 000 – 16 000 euroa per teos.

Toiseksi: työt olivat melkoisen järkyttäviä = puhuttelevia.

Kolmanneksi: ne muistaa kun on kerran nähnyt.

Neljänneksi: kahdessa työssä oli mustalle pohjalle maalattu lähes musta ristiinnaulittu.

Viidenneksi: muistumat taidehistorian peruskuvastoon olivat selviä ”oppimattomallekin” kävijälle.

En ole koskaan erityisesti pitänyt Vuorila-Stenbergin töistä, mutta sehän ei merkitse etteivätkö ne voisi olla hyvin vaikuttavia.

Kummallista, miten paljon kristinusko pilkahtelee tämän päivän kulttuurissa. Se näkyy ainakin kuvataiteissa, musiikissa, runoudessa ja kirjallisuudessa. Ja tietysti teatterissa.

Vuorila-Stenbergin maalauksissa oli syvästi henkilökohtainen tuntu. Vaikka teos tarvitsee aina katsojansa, näistä töistä jäi vaikutelma tekijästä, joka on niin täysin keskittynyt kuvansa tekemiseen, ettei hän edes muista mahdollisia katsojia.

”Job” oli heti tuttu ja se onkin ollut aiemmin esillä. Luultavasti olen nähnyt siitä lehtikuvan. Tuskan ja kärsimyksen mies Job on kuvassa polvillaan, suu huutoon auenneena. Järkyttävintä ovat miehen jotenkin sulaneet piirteet. Mieleen nousivat Hiroshiman uhrit, joiden kudokset ikään kuin valuivat pois.

Lieneeköhän niin, että elämänkaaren kuljettua tiettyyn pisteeseen ihminen alkaa pohtia kärsimystä ja elämän mieltä? Kristillisessä maassa lapsuutensa viettänyt hakeutuu helposti tuttuun kuvastoon ja tuttujen kertomusten pariin. Jollei tällaista pohjaa ole, vastauksia etsitään vaikkapa filosofiasta tai muista uskonnoista.

Näyttelykirjassa Vuorila-Stenberg kertoo, miten ratkaisevaa hänelle oli nähdä Mathias Grünewaldin maalaus haudassa makaavasta ristiinnaulitusta. Kyseinen työ on puhutellut syvästi monia muitakin. Kerrotaan, että Dostojevski sai epilepsiakohtauksen katseltuaan taulua hautaan lasketusta ja runnellusta Jeesuksesta.

Jottei mieli jäisi aivan synkkyyden tilaan, sen nostamiseen on oiva lääke Kiasman nurmikolla syyskuun loppuun saakka seisova ”Janin taidetuunaamo”. Kahdessa kontissa on esillä mitä hilpeimpiä töitä, jotka on tehty parantelemalla jo olemassa olevaa taidetta. Moni toritaiteen mestarinäyte oli muuttunut melko siedettäväksi Jani Leinosen käsissä. Oli hintakin tosin noussut. Yksikään tuunattu taulu ei maksanut alle tuhannen euron.

Jani Leinonen taitaa olla loistoesimerkki luovasta ihmisestä. Hänen tai hänen kavereittensa mielikuvituksesta syntyy riemukkaan kerettiläisiä ideoita taiteen supermarketeista taiteen tuunaamoihin.

Erityisesti Leinonen rakastaa muiden suomalaisten tavoin Elovena-tyttöä. Neito saa Leinosen käsissä mitä uskomattomampia rooleja ja paljastaa samalla katsojalle, miten ihanteellinen kuva meillä taitaa Elovena-neidosta olla.