Voi kirkko parkaa

Käy oikeasti sääliksi kun koko kirkkoa moititaan siitä, mitä Helsingin seurakunnat ovat UskoToivoRakkaus -kampanjassaan tehneet. Näyttää siltä, että teki kirkko tai sen osa niin tai näin, niin aina väärin päin.

Jos kirkko toimii omilla perinteisillä tavoillaan, se on väärin. Jos se kysyy ihmisiltä, mitä nämä kaipaavat, sekin on väärin. Kun saarnoissa ei uhkailla helvetillä se on väärin. Jos puhutaan vain armosta, se on väärin.

Haluaisinpa kuulla sen metakan, joka nousee jos joku tavallinen pappi alkaa julistaa kadotusta syntisille. Kauheaa! Ihan vanhanaikaista! Ei ihmisiä saa pelotella!

Alkusysäyksen enemmän ja vähemmän kettumaiselle asenteelle taisi antaa se STT:n toimittaja, joka otsikoi uutisjuttunsa kampanjainfosta ”Kirkko kosiskelee nuoria aikuisia”. Kiireisen toimittajan tapaan hän ei ehtinyt kuunnella koko tiedotustilaisuutta, vaan riensi ulos kun oli saanut kasaan tietoa sen verran kuin katsoi uutiseen riittävän. Hänen juttunsa levisi kuitenkin varsin laajalle koko maan lehdissä.

Ja sama motkotus vaan jatkuu. Ehkä on niin mukava murjoa kirkkoa.

Kun saman päivän nimissä lukee Helsingin Sanomista Suvi Aholan kirjaamia Kirsikka Moringin sanomisia ja Sana-lehden Hannu Nymanin kielteiset kommentit, alkaa markkinointitoimittajalla mitta täyttyä.

Kohderyhmää eivät ole sen enempää Hannu Nyman ja Kirsikka Moringkaan. Epäilen myös väkevästi, ettei Nymanin mainitsema ”pieni otanta nuorten aikuisten parissa” sisällä tyypillisiä kalliolaisia nuoria, jotka ovat kirkosta vieraantuneita ja perin herkästi eroavat/eronneet kirkosta.

Kirsikka Moring notkui 1960-luvun lopulla Ylioppilaitten Kristillisessä Yhdistyksessä (YKY) kuten kaikki me muutkin sen ajan kristillismieliset ja yhteiskunnallisesti aktiiviset opiskelijat. Joukko oli varsin vaikuttava ja siihen kuuluivat mm. Martti Lindqvist ja Terho Pursiainen sekä lukuisia muita, jotka ovat enemmän ja vähemmän muokanneet kirkon ja yhteiskunnan kehitystä.

En ole ainakaan painetussa mediassa nähnyt ainoatakaan kommenttia, joka olisi tullut juuri niiltä nuorilta, joita kampanjalla tavoitellaan. Ehkä heistä edes jokunen on hakeutunut sinne minne heitä kutsuttiinkin eli www.uskotoivorakkaus.fi –sivuille. Siellä on menossa monta kiinnostavaa keskustelua – ainakin pikaisesti silmäillen siltä näytti.

Tietenkin on sääli, jos määrätylle joukolle tähdätty kampanja saa joukon muita reagoimaan kielteisesti. Ehkä kommenteista saadaan kuitenkin uskoa siihen, että kannattaa tehdä niin kuin tiedetään suunnilleen oikeaksi.

Moitteilta ei koskaan näytetä välttyvän.