Uskonnottomia sorretaan?

Jokelan tapahtumien yhteydessä nousi esiin sellainenkin näkemys, että kirkko kerää itselleen aiheettomia irtopisteitä rientämällä näkyvästi tukemaan hätään joutuneita ihmisiä.

Nyt nämä ajatukset ovat taas nousseet esiin, ja painopisteeksi on asettumassa uskonnottomien oikeus saada itselleen hätätilanteessa uskonnotonta tukea. Vaikuttaa siltä kuin uskonnottomuudesta olisi tulossa ideologia, joka vaatii itselleen samoja oikeuksia kuin muutkin ideologiat.

Jossain määrin samaa suhtautumista sisältää myös monena keväänä esillä ollut syvä vastenmielisyys laulaa Suvivirttä kevätjuhlassa tai joulujuhlissa Enkeli taivaan lausui näin. Kyse on ikään kuin vapaudesta elää vailla uskonnon vaikutusta.

Uskonnon vapaus on ymmärretty vapautena uskonnosta eikä vapautena harjoittaa omaa uskontoa.

Ihmisen pitää olla aika allerginen uskonnolle, jos hän ei kestä moisia kristillisen kulttuurin ilmauksia. Reilusti uskonnosta piittaamaton ihminen ei korvaansa lotkauttaisi jollekin virrelle. Antaa niiden laulaa, joita kiinnostaa.

Mitä uskonnottomien oikeuksia peräänkuuluttaville merkitsee se kristillinen arvomaailma, joka on viime aikoihin asti leimannut suomalaista yhteiskuntaa? Siitä ei kovin suurta numeroa olla tehty, koska on ihan normaalia pitää heikoista huolta, järjestää koulutus ja terveydenhuolto kaikille sekä ruokaa ja lämpöä niitä tarvitseville.

Eikö tämä ole mitä suurimmassa määrin kristillisten ihanteiden ja arvojen mukaista toimintaa? Ei asioiden sisältö ja tausta mihinkään katoa, vaikka niistä on tullut osa yhteiskunnallista arvomaailmaa. Juuret ovat kristinuskossa ja sillä siisti.

Haluavatko uskonnottomat näistäkin asioista eroon? Nehän perustuvat kristinuskoon ja heijastavat meidän Herramme armollista suhtautumista kaikkiin luotuihinsa.

Haluaisin kuitenkin tietää, mistä näin aggressiivinen uskonnon vastaisuus nousee. Onko syynä tiukka kasvatus, hankala opettaja, uhkaileva täti, kelvoton rippikoulu vai mikä? Jokin pettymys tai loukkaantuminen näin vahvan tunteen takana on.

Jos uskonto olisi yhdentekevää, se ei nostattaisi minkäänmoisia tunteita.