Joulu, joulu mennyt on

On oikeastaan sääli, että joulusta tullut nykyisen kaltainen laajalla johdannolla varustettu pikajuhla.

Ensin vietetään pikkujouluja – ne jotka viettävät – sitten tehdään valmisteluja ja ostetaan lahjoja ja sitten vietetään juhlaa tarmokkaasti kaksi päivää. Ja siinä se sitten oli.

Jopa seurakuntien jouluradio toimii vain adventista tapaninpäivään. Siihen on kaksi syytä: rahaa pitäisi olla enemmän ja valtaosa ihmisistä aloittaa heti tapaninpäivän jälkeen valmistautumisen uuden vuoden viettoon. Siis hyvästi joulu.

Sitten hieman nostalgiaa.

Mitä mahtaisikaan aikoja sitten edesmennyt isäni sanoa nykymenosta? Hän kun urputti lapsilleen kaikista joulua ennakoivista asioista ja perusteli moitteitaan sillä, että juhla menee pilalle, jos sitä napsii jo etukäteen. Niinpä meillä haettiin kuusikin aattona metsästä sulamaan ja saatiin paikalleen vasta iltapäivällä. Vain iso siivous oli lupa tehdä etukäteen. Silloin kun vielä lipeäkala tehtiin kapakalasta, sen valmistaminen vaati oman aikansa ja liotus oli pakko aloittaa jo viikkoja ennen.

Eittämättä tunsin lievää haikeutta, kun heti joulun jälkeen alkoivat niin rakettimyynti kuin alennusmyynnitkin. Myös joululaulut katosivat radiosta parin päivän sisällä joulun jälkeen.

Ja sitten arkeen.

Uusi vuosi on hiljalleen kasvattanut merkitystään joulun hiljaisuuden vastapainona. Siitä on tullut iloinen riehajuhla, jota pikkupojat alkavat juhlia heti kun papatteja kaupasta vain saa. Vaikka uuden vuoden päivällä on kristillinen sisältö, Jeesuksen nimen juhla on tainnut hukkua hankeen ja rakettien paukkeeseen. Ehkä olemme matkalla hieman neuvostoliittolaistyyppiseen uuden vuoden juhlintaan, jossa riemu ja paukutus korvaavat varsinaiset pyhät.

.