Mikrokielien viidakko todella uuvuttava

Sitä mukaa kun erikoisaloja syntyy lisää, niille kehkeytyy samalla oma erikois- eli mikrokielensä. Niiden ikävä piirre on sanavaraston suppeus ja halu käyttää arkikielen sanoja eri merkityksessä kuin jokapäiväisessä puheessa. Siitä seuraa vääjäämättä vaikeaselkoisuus ja usein lisukkeena on vielä melkoinen annos kapulakielen lauserakenteita substantiivi- ja inessiivitauteineen.

Kaikkien kapulakielien äitihän on juridinen kieli. Joudun silloin tällöin tarkistuslukemaan lakitekstejä ja alussa ällistyin, millainen määrä suomen kielen vastaisi rakenteita niissä on. Vanhimmat laithan ovat peräsin Ruotsin vallan ajalta ja käännetyn kielen rakenteissa on paljon svetisismejä, jotka jatkavat iloisesti lisääntymistään, vaikka lait kirjoitetaankin suomeksi.

Nyt olen jo turtunut lakitekstien kummallisuuksiin, mutta sieltä kumpuavat rakenteet, joissa käytetään agenttia… jonkin toimesta, inessiiviä… viranomaisissa ja loputtomat vastikerakenteet, jotka voivat sisältää substantiivin toisensa perään.

Ei se mitään, jos rakenteet pysyisivät juristien maailmamassa, mutta sitä mukaan kun yhteiskunta juridisoituu, sitä enemmän moiset rakenteet tulevat vastaan mietinnöissä, lausunnoissa ja – surullista kyllä – tilanteissa joissa joku haluaa vaikuttaa erityisen asiantuntevalta.

Free-toimittajan ilo ja mieliharmi ovat monipuoliset työt erilaisine mikrokielineen. Lääketieteellä on oma sanastonsa, tietotekniikalla omansa ja talousterminologiassa on monta astetta lähtien ekonomistien erikoisilmaisuista päätyen tavallisen pikkuyrittäjän kirjapito-ongelmiin. Myös konsulttijargon osaamisen kehittämistarpeineen, rakenneuudistuksineen ja tehokkuuden hallinnointeineen on välillä sellaista, ettei viaton lukija/kuulija enää erota kuka ja mikä on subjekti tai objekti.

Urheilun mikrokielten luku on osin riippuvainen lajeista, ja siitä kirjoittavan olisi tunnettava alan sanasto, muuten asialleen vihkiytyneet harrastajat antavat rapsakkaa palautetta. Eikä politiikan kirjoittajankaan auta horjua alan perussanastoa käyttäessään.

Kirkollakin on oma kielensä, joka tosin on merkittävästi pysyvämpää laatua kuin uudet tietotekniikan ja erilaisten järjestelmien hallinnointia kuvaavat mikrokielet.

Katalinta on huomata, miten kapulakieli myrkyttää kirjoitettua tekstiä. Kokemuksesta voin sanoa, että 30-50 sivua ekonomistitekstiä tai tietohallintokieltä kuuluu/näkyy hetken päästä omassakin kielessä.

Hui! Siksi ainakin minulle on tärkeää lukea koko ajan kunnon proosaa. Kokemus on opettanut, etteivät lehtijutut, nettiteksteistä puhumattakaan ole niitä, joilla omasta kielestä ravistellaan pois vieraat vaikutteet.