Uskonnollisuus Gaussin käyrällä

Tunnen henkilökohtaisesti yhden sellaisen henkilön, joka on aidosti uskonnoton. Maanantai-illan Voimalassa oli mukana kansanedustaja Rosa Meriläinen, josta syntyi aidosti uskonnottoman vaikutelma. Ainoa epäilyni liittyi siihen, että Meriläinen suhtautui tunteella siihen, ettei uskonnottomia kohdella tasa-arvoisesti kouluissa.

Aidosti uskonnoton ihminen suhtautuu uskonnon ilmenemismuotoihin neutraalisti. Hän ei ole uskonnon puolesta eikä vastaan kuten suurin osa ihmisistä. Keskustelu tällaisen henkilön kanssa on oikein virkistävää, koska hän näkee sellaiset asiat, joille itse on aika sokea.

Minusta aito uskonnottomuus on oikeasti kiintoisaa. Se antaa myös tukea ikiomalle teorialleni siitä, että ihmisen uskonnollisuus on lahjakkuuden laji ja jakautuu väestössä Gaussin käyrän mukaan. Toisessa päässä ovat täysin uskonnottomat ja toisessa uskonnolliset ”nerot”, jotka luovat uutta kuten Jeesus, Muhammed, Gautama Budha ja Gandhi.

Suurin osa ihmisistä sijoittuu näiden ääripäitten väliin. Otaksun, että yhteiskunnallinen uskonnollisuus riippuu aika paljon siitä, millainen on yleinen ilmapiiri. Islamilaisissa maissa eletään vaihetta, jossa kaikkien kuuluu olla uskonnollisia. Ja niin he ovat - tai ainakin näyttävät olevansa.

Jotain samanlaista oli Suomessakin vielä 1800-luvulla. Kunnon ihminen kävi kirkossa, pyhitti lepopäivän, kunnioitti vanhempiaan ja vältteli kiroilemista. Kun uskonnonvapaus tuli voimaan vuonna 1923 alkoi hiljainen kehitys kohti uskonnon yksityistymistä.

Ihmisten ”uskonnollisen lahjakkuuden” määrä voi edelleen olla samanlainen kuin yli sata vuotta sitten, mutta näkyvä uskonnollisuus ei enää kuulu hyvän ihmisen piirteisiin. Kun aiemmin monet joutuivat esittämään uskonnollisempaa kuin olivat, enää ei tarvitse. Pahimmoillaan on esitettävä vähemmän uskonnollista kuin oikeasti olisi.

Nyt ollaan jo kauan oltu siinä vaiheessa, että kirkossakäynti on enemmän outoa kuin tavallista. Samoin kiinnostus uskonnollisiin asioihin viittaa herkästi siihen, että asianomaisen elämä sujuu huonosti. Nykymaailmassa siivo ihminen ei juuri uskonnosta puhele.

Kuten Rosa Meriläinen Voimalssa sanoi (muistini mukaan) uskonnon julkinen esilläpito mm. valtiollisina jumalanpalveluksina tuntuu sopimattomalta.

Jo vuosia sitten väitettiin että ihmiset kertovat helpommin omista seksuaalisista mieltymyksistään kuin suhteestaan Jumalaan. Uskonto on siis sopimattomampi puheenaihe kuin sänkykamariasiat.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, millainen perhetausta Rosa Meriläisellä on. Hän on lapsesta saakka ollut ateisti, jolloin on luultavaa, että sellainen on ollut myös hänen perheensä. En usko sellaista lasta olevankaan, jolla olisi jo muutaman vuoden ikäisestä erilaiset näkemykset asioista kuin vanhemmillaan. Edellyttäen tietysti että hän elää yhdessä perheensä kanssa.