Lempiajatukset ovat sitten sitkeitä

Aamuhartauksia kirjoittaessani huomasin taas kerran, miten lujassa ihmisen lempiajatukset ovat. Niissä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta on vallan kiehtovaa nähdä, kuinka tekstin joukossa vilahtaa tai sitä suorastaan hallitsee itselle tuttu ja läheinen ajatus.

Minulle tämä ajatus on rakastava Jumala, joka haluaa ihmiset lähelleen. Hän etsii ja kaipaa luotujaan ja iloitsee kun löydämme hänet. Tai oikeammin hän onnistuu löytämään meidät ja saa ihmisen katsomaan itseään eikä omia vikojaan ja kurjuuttaan.

Joskus vajaat parikymmentä vuotta sitten jouduin Isä Jumalan todelliseen pyöritykseen. Sen seurauksena ymmärrykseni Jumalasta muuttui kokonaan.

Siihen saakka olin tuntenut Jumalan enemmän ja vähemmän etäisenä ja lievästi pelottavana. Lapsuudesta ja nuoruudestakin minulla oli kyllä muistoja siitä, miten puhuin asioitani Jumalalle suoraan. Hän oli hyvin todellinen, mutta ehkä enemmän oman isäni kaltainen.

Jumalan myllytys oli kerrankin ihanaa. Se tuotti iloa, oivalluksia, eikä tuskaa ja kipua kuten niin monesti aiemmin. Sanoinkin silloin aivan suoraan, että olen rakastunut Meidän Herraamme. (Ei saa nauraa.) Se oli fantastista. Aikuisen ymmärrys kertoi, että ’rakastuminen’ kestää vain aikansa. Siksi siitä pitää nauttia koko sydämellä niin kauan kuin tunne on olemassa. Niin kävikin.

Tämä vaihe elämässäni muutti Jumalakuvani kokonaan. En koskaan tehnyt analyysiä kolminaisuusopin pohjalta, mutta sanoisin, että Henki tuki, auttoi ja välitti. Kristus itse otti lähelleen, hoiti, rakasti ja teki rikkinäisestä ainakin vähän ehjempää. Isä Jumala katsoi kaiken päälle rakastaen ja iloiten siitä mitä tapahtui.

Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että minä en taatusti tehnyt mitään uskonratkaisua. Päinvastoin: Jumala ratkaisi minun puolestani ja ilmoitti itsestään aivan uuden puolen. Hän on rakastava ja hyvä, hän kunnioittaa luotujaan, eikä loukkaa heitä. Häneen saa luottaa enemmän kuin yhteenkään ihmiseen ja hänelle saa kertoa nekin asiat, joita ei ilkeä kertoa kenellekään ihmiselle.

Tämä tarkoittaa, ettei elämässä ole mitään niin kauheaa, hävettävää tai pelottavaa, ettei siitä saisi puhua rakastavalle Kristukselle. Hän ei tuomitse eikä suutu, vaan lohduttaa ja hoitaa.

Mikä suunnattoman huojentava ajatus! On Jumala, johon voi luottaa tapahtui todellakin mitä tahansa. Ei se lempiajatuksena huonoimpia ole, eihän.