Voiko hallinnossa olla mitään viehättävää?

Muuan alle kolmikymppinen luottamusnainen selitti kerran, että hänen ikätoverinsa ja ystävänsä eivät kerrassaan voi ymmärtää häntä. ”Kukaan järkevä ihminen” ei uhraa aikaansa lukeakseen kokouspapereita, esittelyitä, kaavasuunnitelmia, rakennusurakoiden arviointeja, virkojen perustamisia, lausuntoluonnoksia.

Hän arvelikin että hänellä on varmaan joku ylikehittynyt vastuurauhanen, joka saa hänet vastoin kaikkea arkijärkeä antamaan aikaansa hallinnolle, suunnittelulle ja päätöksenteolle.

Eittämättä sangen suuri osa ihmisistä kokee hallinnon vastenmieliseksi tai ainakin vaikeatajuiseksi. Miksi sellaiseen paneutua? Hoitakoot ne, jotka osaavat.

Mihin koko hallintoa tarvitaan?

Hyvä hallinto on vähän kuin tiskaaminen ja siivoaminen – jos näin rahvaanomainen rinnastus sallitaan. Kun hallinto hoidetaan hyvin, asiat tapahtuvat ajallaan, ne tehdään oikein ja ilman valitusrumbaa eikä moni edes tajua, että jossain on jokin hallinto.

Vaan annas olla kun vuosikokous myöhästyy tai jää pitämättä, vaalisäännöksiä noudatetaan vain sinne päin, pöytäkirjat ovat allekirjoittamatta tai olemassa vain muistiinpanoina. Silloin huonosti hoidettu hallinto suorastaan hyppää silmille.

Tismalleen kuin siivous, tiskaus tai muu kotityö: tulee huomatuksi vain silloin kun jää tekemättä.

Itse hallinto on oma taiteenlajinsa. Tunnen kunnolla vain kirkollista hallintoa, en niinkään kuntien tai valtion hallintoa. Kaikkia säätelevät kuitenkin samat lait, joten eivät ne aivan eri maailmoista ole.

Luulen, että hallinnosta pitäminen vaatii tietyntyyppistä ajattelua. On voitava nauttia abstraktioista, joita hallinto on täynnään. Kun asiat on saatu hallinnollisesti loogiseen järjestykseen, voi kosketuskohta arkeen tuntuu etäiseltä.

Mutta eipäs se niin olekaan.

Kaiken hallinnon takana on tavallinen arki, jota hallinto sääntelee. Hallinnolliset säännökset voivat tuntua monimutkaisilta ja ollakin sitä, mutta perimmäinen syy on vain tehdä asiat oikein ja oikeudenmukaisesti.

Tunnustan suoraan, että pidän aika lailla hallinnosta. Hyvin kirjoitettu esittely asiasta kuin asiasta on aivan oma taidonnäytteensä. Turhan usein niiden kieli on kuitenkin kapulaista (ei liity dna:han)ja kömpelöä, mutta siihen tottuu.

Nautin siitä kun asioista kiinnostuneet älykkäät ihmiset pohtivat jotain asiaa monelta puolelta ja lopulta keskustellen muodostavat siitä mielipiteen. Erityisesti pidän lainsäädäntötyöstä, johon olen päässyt kirkolliskokouksessa mukaan. Siinä saa todella harjoittaa aivonystyröitään ja harjoittaa abstraktin ajattelun taitoaan.

Vastaukseni otsikon kysymykseen on: kyllä. Hallinnossa on paljon pitkäpiimäistä ja tylsää, mutta siinä paljon viehättäviä piirteitä, joista voi nauttia olematta juristi tai hallintoon jo valmiiksi erikoistunut ihminen.