Välillä pitää puhua rahastakin
Kirkolliskokouksen syysistunnon välttämätön aihe on kirkon keskusrahaston talousarvio ensi vuodelle. Se sisältää myös suunnitelmat kahta seuraavaa vuotta varten.
Budjetissa on kaksi pääosaa. Toinen on Kirkon eläkerahasto ja toinen sisältää kirkkohallituksen yksiköiden ja hiippakuntien talousarviot. Jälkimmäisen merkittävä osa ovat seurakunnille jaettavat erilaiset avustukset. Seurakunnat kun ovat eri kokoisia ja tulevat taloudellisesti kovin eri tavoin toimeen.
Yhteinen tekijä kuitenkin on, että seurakunnat eivät harrasta pröystäilyä, vaan elävät varsin nuukasti.
Lehtijuttujen perusteella syntyy helposti kuva, että kirkko on rikas. Onhan sillä rakennuksia (kirkkoja ja seurakuntakiinteistöjä) ja jonkin verran maa- ja metsäomaisuutta.
Kirkko kuitenkin koostuu 421 seurakuntataloudesta, jotka toimivat varsin itsenäisesti. Seurakuntia on yksin kappalein laskettuna 546 ja lukujen ero johtuu siitä, että 125 seurakuntaa kuuluu eri kokoisiin seurakuntayhtymiin. Sekä itsenäiset seurakunnat että yhtymät saavat omat henkilö- ja yhteisöveronsa ja tulevat niillä toimeen niin kuin tulevat.
Kun kaikki seurakuntataloudet lasketaan yhteen, ne saivat viime vuonna yhteensä verotuloja 831 miljoonaa euroa. Hyvä vertailukohde on Espoon kaupunki, jonka verotulot olivat 923 miljoonaa euroa. Ei kirkko ( = seurakunnat yhteensä), mikään jättiyritys ole.
Helsingin seurakuntayhtymä on tässä joukossa poikkeuksellisen suuri. Se muodostaa noin kymmenen prosenttia koko kirkon taloudesta.
Kirkolliskokouksen käsittelyssä ovat Kirkon keskusrahaston noin 50 miljoonan euron menot. Eläkerahasto on tästä irrallaan ja sen koko on yli 700 miljoonaa euroa. Sitä kartutetaan, jotta kirkon ja seurakuntien eläkkeelle jääneet ja jäävät työntekijät eivät jäisi ilman vanhuuden turvaa.
Kun istun sekä Helsingin seurakuntayhtymän että kokonaiskirkon luottamuselimissä päättämässä muun muassa rahasta, juuri kirkolliskokouksessa tulee outo olo. Nyt on jossain pilkkuvirhe. Kyse ei voi olla näin pienistä rahoista!
Työtä aamusta iltaan
Kirkolliskokous on aika kallista hallinnointia kun osallistujille maksetaan matkat, päivärahat ja kokouspalkkiot. Sen vastapainoksi päivät ovat todella pitkiä. Aivan tavallista on työskennellä klo 9:stä iltaan klo 21:een.
Tänä aamuna oli Maarian kirkossa alkajaisjumalanpalvelus, jonka järjesti Porvoon hiippakunta. Oli harvinaisen hieno kaksikielinen messu. Uskontunnustuksen alku ja loppu luettiin ruotsiksi, keskiosa suomeksi. Samoin virsistä laulettiin säkeistöjä kahdella kielellä. Liturgiassa käytettiin ruotsinkielisten sävelmiä ja samalla tuli harjoitelluksi vähän solfataitoja eli nuoteista laulamista. Mitään ongelmaa ei ollut, koska urut soittivat melodian.
Erityisen kiehtova oli piispa Erik Vikströmin saarna. Se oli hänen lähtösaarnansa, koska hän jää ihan pian eläkkeelle. Täytyy varmaan olla ruotsinkielinen tai muuten erityisen kielitajuinen oivaltaakseen, että kun raamatussa puhutaan evankeliumista, armosta, silloin käytetään indikatiivia. Asia vain todetaan.
Mutta kun puhutaan laista, silloin vaaditaan ja määrätään ja kyse on imperatiivista.
Ajatus on minusta mitä viehättävin. Jumalan hyvyys, rakkaus ja suloisuus, ne vain ovat. Mutta aika lain alla ennen armon löytymistä, se on maultaan pakkoa ja ilmeeltään ilotonta.
Budjetinlukutaito tarpeen
Lopun päivää sitten käsittelimmekin talousarviota ja sen sisältämiä ehdotuksia. Suurin osa on aika lailla saman näköistä kuin edellisinä vuosinakin, mutta muutoksiakin mahtuu joukkoon.
Seurakunnat ja muut kirkon yksiköt käyttävät saman tapaista talousarviomallia kuin kunnatkin. Siellä puhutaan toimintajäämistä ja vuosikatteista. Vie aikansa ennen kuin niistä pääsee jyvälle. Salissa istuva joukko on valtaosin hallinnollisesti kokenutta ja osaavaa. Monilla on myös taustaa kunnallisesta päätöksenteosta. Silti lähetekeskustelussa kuultiin puheenvuoroja, jotka koskettelivat enemmän toimintaa kuin rahaa.
Koko päivä menikin talousarvion lähetekeskusteluun. Kun se oli saatu valmiiksi, tarjolla oli kevyt päivällinen ja sen jälkeen edustajat riensivät kukin omaan valiokuntaansa.
Minä jatkoin budjetin parissa, koska istun talousvaliokunnassa. Nyt sorvaamme mietintöä Kirkon keskusrahaston talousarviosta vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelmasta vuosille 2007-2009.
Budjetissa on kaksi pääosaa. Toinen on Kirkon eläkerahasto ja toinen sisältää kirkkohallituksen yksiköiden ja hiippakuntien talousarviot. Jälkimmäisen merkittävä osa ovat seurakunnille jaettavat erilaiset avustukset. Seurakunnat kun ovat eri kokoisia ja tulevat taloudellisesti kovin eri tavoin toimeen.
Yhteinen tekijä kuitenkin on, että seurakunnat eivät harrasta pröystäilyä, vaan elävät varsin nuukasti.
Lehtijuttujen perusteella syntyy helposti kuva, että kirkko on rikas. Onhan sillä rakennuksia (kirkkoja ja seurakuntakiinteistöjä) ja jonkin verran maa- ja metsäomaisuutta.
Kirkko kuitenkin koostuu 421 seurakuntataloudesta, jotka toimivat varsin itsenäisesti. Seurakuntia on yksin kappalein laskettuna 546 ja lukujen ero johtuu siitä, että 125 seurakuntaa kuuluu eri kokoisiin seurakuntayhtymiin. Sekä itsenäiset seurakunnat että yhtymät saavat omat henkilö- ja yhteisöveronsa ja tulevat niillä toimeen niin kuin tulevat.
Kun kaikki seurakuntataloudet lasketaan yhteen, ne saivat viime vuonna yhteensä verotuloja 831 miljoonaa euroa. Hyvä vertailukohde on Espoon kaupunki, jonka verotulot olivat 923 miljoonaa euroa. Ei kirkko ( = seurakunnat yhteensä), mikään jättiyritys ole.
Helsingin seurakuntayhtymä on tässä joukossa poikkeuksellisen suuri. Se muodostaa noin kymmenen prosenttia koko kirkon taloudesta.
Kirkolliskokouksen käsittelyssä ovat Kirkon keskusrahaston noin 50 miljoonan euron menot. Eläkerahasto on tästä irrallaan ja sen koko on yli 700 miljoonaa euroa. Sitä kartutetaan, jotta kirkon ja seurakuntien eläkkeelle jääneet ja jäävät työntekijät eivät jäisi ilman vanhuuden turvaa.
Kun istun sekä Helsingin seurakuntayhtymän että kokonaiskirkon luottamuselimissä päättämässä muun muassa rahasta, juuri kirkolliskokouksessa tulee outo olo. Nyt on jossain pilkkuvirhe. Kyse ei voi olla näin pienistä rahoista!
Työtä aamusta iltaan
Kirkolliskokous on aika kallista hallinnointia kun osallistujille maksetaan matkat, päivärahat ja kokouspalkkiot. Sen vastapainoksi päivät ovat todella pitkiä. Aivan tavallista on työskennellä klo 9:stä iltaan klo 21:een.
Tänä aamuna oli Maarian kirkossa alkajaisjumalanpalvelus, jonka järjesti Porvoon hiippakunta. Oli harvinaisen hieno kaksikielinen messu. Uskontunnustuksen alku ja loppu luettiin ruotsiksi, keskiosa suomeksi. Samoin virsistä laulettiin säkeistöjä kahdella kielellä. Liturgiassa käytettiin ruotsinkielisten sävelmiä ja samalla tuli harjoitelluksi vähän solfataitoja eli nuoteista laulamista. Mitään ongelmaa ei ollut, koska urut soittivat melodian.
Erityisen kiehtova oli piispa Erik Vikströmin saarna. Se oli hänen lähtösaarnansa, koska hän jää ihan pian eläkkeelle. Täytyy varmaan olla ruotsinkielinen tai muuten erityisen kielitajuinen oivaltaakseen, että kun raamatussa puhutaan evankeliumista, armosta, silloin käytetään indikatiivia. Asia vain todetaan.
Mutta kun puhutaan laista, silloin vaaditaan ja määrätään ja kyse on imperatiivista.
Ajatus on minusta mitä viehättävin. Jumalan hyvyys, rakkaus ja suloisuus, ne vain ovat. Mutta aika lain alla ennen armon löytymistä, se on maultaan pakkoa ja ilmeeltään ilotonta.
Budjetinlukutaito tarpeen
Lopun päivää sitten käsittelimmekin talousarviota ja sen sisältämiä ehdotuksia. Suurin osa on aika lailla saman näköistä kuin edellisinä vuosinakin, mutta muutoksiakin mahtuu joukkoon.
Seurakunnat ja muut kirkon yksiköt käyttävät saman tapaista talousarviomallia kuin kunnatkin. Siellä puhutaan toimintajäämistä ja vuosikatteista. Vie aikansa ennen kuin niistä pääsee jyvälle. Salissa istuva joukko on valtaosin hallinnollisesti kokenutta ja osaavaa. Monilla on myös taustaa kunnallisesta päätöksenteosta. Silti lähetekeskustelussa kuultiin puheenvuoroja, jotka koskettelivat enemmän toimintaa kuin rahaa.
Koko päivä menikin talousarvion lähetekeskusteluun. Kun se oli saatu valmiiksi, tarjolla oli kevyt päivällinen ja sen jälkeen edustajat riensivät kukin omaan valiokuntaansa.
Minä jatkoin budjetin parissa, koska istun talousvaliokunnassa. Nyt sorvaamme mietintöä Kirkon keskusrahaston talousarviosta vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelmasta vuosille 2007-2009.
posted by Sirkku Nyström at 11:48 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home