Itse kun kysyy ja vastaa ei tule ongelmia

----------------

Ensi viikon blogitekstini koskevat kirkolliskokousta ja sen tapahtumia.
Tarjolla kuvausta kirkon korkeimmasta päätöksenteosta suoraan paikan päältä.

---------------------------

Kutsuin kerran Jehovan todistajat keittiööni ihan vain ymmärtääkseni heidän tapaansa ajatella. Heillä on loistava metodi. Ensin kysytään toiselta jostakin raamatunkohdasta tai muuten kerrotaan että siinä ja siinä kohdassa sanotaan näin. Kun toinen osapuoli harvoin osaa vastata tai kommentoida, kysyjä vastaa itse ja siirtyy taas seuraavaan kysymykseen.

Kuulijalle syntyy vakuuttava kuva siitä, että toinen tuntee asiat todella hyvin ja häntä kannattaa kuunnella. Heidän metodinsa mukaan Raamatun moninaisuudesta kehkeytyy varsin loogisia kokonaisuuksia, jotka eivät riitele nykyihmisen ymmärryksen kanssa. Käyttämällä Vanhan ja Uuden testamentin tekstejä huolettomasti rinnakkain, Raamatusta saadaan irti lähes mitä vain.

Todellisuudessa kuulijaa viedään kuin pässiä narussa. Jehovalaiset todella tuntevat raamattunsa. Pitää olla todella hyvä raamatunselittäjä, että pysyy heidän kyydissään. He saavat raamatun pohjalta aikaan monia johtopäätöksiä, jotka ovat loogisia, mutta muuten aivan vieraita.

Kaikki kunnia insinööriajattelulle, mutta jehovalaisten raamatunselitys toimii loistavasti silloin kun arvoituksia ei saa olla.

Ongelmia heille tuli vasta siinä vaiheessa kun aloin kysellä, mitä he ajattelevat sovituksesta, mitä on Kristuksen vanhurskaus ja miten he voivat soveltaa niin suppeaa pelastusoppia kuin Johanneksen ilmestyksessä on kerrottu.

Sellaisiin kysymyksiin he eivät olleet varautuneet vastaamaan. Tavallinen perusdogmatiikka, joka kaikille jo katekismuksessa opetetaan, oli heille aivan outoa.

Nykyisessä tiedon tulvassa on yhä enemmän sellaista informaatiota, joka asettaa itse kysymyksensä ja vastaa niihin. Jos ei vastaanottajalla ole ylimääräistä tietoa, hän on helposti vietävissä.

Kelpo esimerkki viime viikolta oli Stakesin tutkijan Virossa teettämä tutkimus hormonikorvaushoidoista. Hänen tulkintansa oli, etteivät hoidot paranna naisten elämänlaatua, koska riskit tuntuivat nousevan. Syntyi kuva, että elämänlaatua on vain se, ettei saa syöpää, veritulppaa tai sydänkohtausta.

Tekee mieli kysyä, missä olivat kaikki vaihdevuosi-ikäiset toimittajanaiset, jotka jo oman kokemuksensa perusteella olisivat voineet opponoida moista väitettä vastaan. Kai huono uni, hikoilupuuskat, keskittymis- ja mielialaongelmat, ulkonäön kurjistuminen ja monella jopa hajuaistin katoaminen lienevät asioita, joilla on tekemistä elämisen laadun kanssa.